Hiljasta on meidän perällä ollunna, ei oo tapahtunu mitään ihmeellistä. Bertan kans ollaan lenkkeilty se minkä helteeltä/sateelta on pystyny ja eilen käytiin taas meidän “salaisessa” metsälenkkipaikassa koko perheellä. Bertta sai revittää sielunsa kyllyydestä ja syödä keppejä, minä katselin sieniä ja isäntä raahas tyttöä 
Oli ihanan raikas ja hapekas ilma, loistava suorastaan, jos ei välitä kaikista niistä miljoonasta hyttysestä mitä siellä pörräs.
Nyt on huokaisutauko näyttelyiden suhteenki, pitää alkaa tehdä suunnitelmat loppuvuotta silmällä pitäen. Tänään taas mietin josko varais lopultakin Bertalle lonkkien ja kyynärien kuvausajan, mut mää en oo ihan varma onko sillä alkamassa juoksut jo nyt.
Tuo on kyllä pirullinen homma tuo valeraskaus mikä meillä on vaivannu ekoista juoksuista alkaen. Ensinnäkin juoksujen alkamisajat saattaa siirtyä vaikka kuinka niin ettei niitä voi ihan tarkasti etukäteen ennustaa ja toisekseen meillä menee koko elämä sekaisin kuukausiksi, kun Bertta elää niin “voimakkaasti” tuota koiramamman elämää silloin. Mä oon ostanu satojen eurojen edestä vadelmanlehtitabletteja, mitkä ihan oikeesti vaikuttaa Bertan nupin toimintaan rauhoittavasti juoksujen aikana ja viimeisin kokeilu on ollu homeopaattiset tuotteet.
Pulsatilla eli tarhakylmänkukkarakeet oikein annosteltuna lopetti maidonerityksen siltä ku seinään. Uskomatonta!! Minä, joka en yleensä ole uskonut ns. luonnonlääkitykseen, pääsin omin silmin todistamaan miten uskomattoman tehokas vaikutus niillä pikkuriikkisillä rakeilla on tuollaiseen suureen molostihviin. Mutta on se siltikin tosi stressaavaa aikaa koko porukalle; meinaa välillä oikeesti mennä käämit sen pesänrakentamisen kanssa… ja voi sitä vollottamista, kun joku takavarikoi vinkulelut 
No, pitää seurata mihin tilanne kehittyy ja alkaako juoksut nyt vai menenkö kuvauttaan ne sorkat tässä välissä.