Bullmastiffi-Bertan elämää

Voihan Vihtori, ei siinä mittää että Bertalla on juoksut ja kaikki lähistöllä olevat uroskoirat jodlaa aina ku me mennään ulos, mutta huomattiinpa tässä iltana muuanna, että Bertan takajalassa, tavallaan nilkassa, on taas parin vuoden tauon jälkeen märkivä patti

Sillon ku tuo elukka oli noin vuosikas niin meillähän oli sellanen pienoinen sairastuskierre; kaikki alkoi siitä, että Bertta astui keväällä pullon palaseen, joka viilsi anturaan tosi ikävän haavan ja totta kai se haava tulehtui, kun kaikki moska pääsi sinne haavaan. Saatiin antibiootit ja jalka pakettiin ja sitä piti sitte ahkerasti suihkutella. Onneks Bertta antaa tehdä ihan millasia hoitotoimenpiteitä vaan ilman mukinoita ja jättää haavansa rauhaan, sillä muuten olis voinu olla melkoisen hikinen urakka edessä ja pitkä kaulurikausi. Noin viikon kuluttua tuosta paketoinnista se hulmusi mun porukoiden luona kuusten alla ja astui kuusenhakoon (!!), joka pisti sitä varpaiden väliin (nyt jo pystyy nauraan tällekki episodille =D) ja siitä koira pomppas ilmaan ja laskeutui jäisen kävyn päälle, ja koska yks jalka oli kipee ja paketissa niin paino jakautui kolmelle muulle jalalle…. räks, etujalan varvas murtui. Akuutissa tehtiin lennossa vaihto; takajalan side poistettiin ku haava oli hyvä ja takajalka kuvattiin ja paketoitiin 5 viikoks. Sattui sopivasti olemaan pahin kurakausi menossa, joten paketin suojaaminen tuotti aluksi hieman päänvaivaa. Ostinpa sitten hemmetin kalliin koiran kumisaappaan, joka oli susi jo syntyessään… ei pysyny millään jalassa, mutta sitten joku antoi loistavan vinkin; lasten kurarukkaset!! Mielettömän hyvä keksintö!! Sattuihan mulla sen kurakinttaankin kanssa pieni episodi, joka oli kyllä ihan minun OMAA tyhmyyttäni Yks päivä laitoin sen kinttaan Bertalle jalkaan ja kietaisin sen kuminauhan pari kertaa jalan ympärille, että pysyy kunnolla kiinni… oltiin muutama tunti liikenteessä autolla ja isännän kans ihmeteltiin miks koira läähättää niin kovasti eikä meinaa enää astua sillä jalalla. Isäntä ku otti sen kinttaan pois niin jalka oli ihan sinertävä ja kuuma ja turvonnu. MINÄ IDIOOTTI olin laittanu sen kumparin niin tiukalle, ettei veri kiertäny siinä jalassa kunnolla… ei ku soittamaan päivystävälle eläinlääkärille ja sen ohjeiden mukaan sitten koira jalkoineen kylmän suihkun alle niin kauaksi aikaa, että turvotus laskee… meni siinä useampi sata litraa vettä kun sitä koipea jäähdyteltiin, mutta taas pölijä-Kati oppi jotain uutta. Viimeisenä osana tähän jatkokertomukseen sattui sitten sellainen juttu, että raksan vieressä ku asuttiin ja lenkkeiltiin niin luulin, että joku naula tms. oli pistäny Betan toiseen takajalkaan reiän ns.nilkan korkeudelle ja reikä oli ehtiny tulehtua ennen ku se huomattiin.Nooh, se patti vaan eritti märkää eikä ottanu parantuakseen niin minä-tyttö kiikutin Bertan taas jälleen Akuuttiin (onneks asuttiin 100m päässä sieltä) ja lääkäri otti haavan hoitaakseen…se oliki sitten useamman tunnin juttu; paise piti leikata auki ja kaapia ja sitä onkaloa olikin ollut sitten pitkälle. Lopputuloksena useampi tikki, antibiootit ja jälleen kerran mojova lasku. Mutta siihen se kierre sitten katkesi ja minä olen näihin päiviin elänyt siinä uskossa, että sen paiseen aiheutti joku vierasesine.En usko enää…

Eli se paise on palannut, ainakin jossain muodossa, ja mun pitäis nyt saada se kuriin ennen ku se menee pahaksi. Aattelin tänään lähtee metsästämään kaupungista pihkasalvaa ja kokeilla sitä siihen haavaan. Tiedä sitten auttaako, mutta samahan tuo on yrittää. Pitäis alkaa myös metsästämään netistä tietoa, mitä ne nämä “finnit” tai “paiseet” on?