Dippadaapa
Syy 18. 2008 - bertta
Koirarintamalla ei mitään uutta… Bertalla alkaa olla juoksut ohi ja nyt aletaan ootella niitä valeraskauden ensioireita; mulla on jo Pulsatilla-rakeet valmiiksi katsottuna keittiön kaapissa niin että heti kun ensimmäiset maitotipat tirahtaa niin Bertta aloittaa kuurin. Moni varmaan miettii miksei me olla jo leikkautettu tuota hurttimusta, mutta jokin (itsekäs) ajatus itää vielä tuolla takaraivossa, että ehkä vielä jonain päivänä tuo voisi saada vauvahurttia… todellakin vain unelmaa, mutta kuitenkin.
Ensimmäinen asia joka sitä lisääntymistä vastaan on se, että meillä ei riitä tilat kyseiseen toimintaan ja toinen on se, että en usko rivarinaapureiden perustavan kauheasti, jos pahimmillaan yli kymmenenkin pentuloista harjoittelee kuorossa ulvontaa ja haukkumista. Ja mulla on tuo ihmispentukin tuossa kasvamassa (laiskana ihmisenä mulla on välillä opettelemista ajankäytössä noiden jo olemassa olevienkin kanssa). Miljuunas syy on se, että en tiedä tarpeeksi periytyvyyksistä yms. Perfektionisti kun olen niin haluan, että kaikki tehdään taiteen sääntöjen mukaan ja kaikki mahdollinen otetaan huomioon, joten koen itseni sen verran epävarmaksi etten uskalla ruveta ihan hatusta vetämään ja säveltämään. Kaikista suurinta tuskaa tuottaa se miten löytäisin pennuille varmasti hyvät ja osaavat kodit (isännän kauhein painajainen on se, etten raaskisi antaa yhtään pentua kellekkään ja lopulta meillä olisi kunnon “lauma” kotona XD). Itse olen sairaan tarkka siitä miten koira käyttäytyy tuolla ihmisten ilmoilla; aina remmissä (jollei olla jossain korvessa), paskat kerätään aina, vieressä kävellään nätisti jne. Yritän omalta osaltani vähentää niitä syitä miksi ihmiset niin kovasti vihaavat koiria ja varsinkin näitä suuria ja pelottavia molostihvejä. Ja kaikkein tärkein syy on tietenkin se, että yritän rehellisesti miettiä onko juuri minun koirani se, joka on tarpeeksi hyvä ja tasapainoinen jatkamaan rotua. Meillehän Bertta on tietenkin se paras ja rakkain, mutta onko se jalostukselliselta näkökannalta oikeanlainen. Huh, kaikkea sitä tulee mietittyä pienessä päässään =)
Daaah, Bertan ja Kertun suhde senkun vahvistuu. Bertta on nyt hormonimyrskyssään osoittanut hoivaviettiään kersaa kohtaan, välillä pitää oikein kunnolla toppuutella sitä. Toivottavasti mamma-vaistot ei herää tämän kummemmin, ettei jouduta turvautumaan järeämpiin lääkkeisiin GalaStopin muodossa 
Jeps, mutta tällaista tällä kertaa ja nyt tuonne koleaan ja pimeään syysiltaan hurttimuksen kanssa.