Ja vielä toisenki kerran huoh! Voi tuota meitin Berttaa ku se on niin armottoman ahne juoksujen aikana =( Eilen aamulla oltiin muu perhe vauvauinnissa niin sepä oli fiksuna likkana tehnyt ristiretken keittiöön ja siirtäny syöttiksen sivuun ja onkinu keskeltä pöytää tuoreen ruispalapussin (toisella pöydällä olis ollu vastaavia mutta vanhempia… ja kuka sanoo, ettei bullmastiffi kykene päätelmiin ja luovaan ajatteluun??). Se oli melkein täys pussi, joten se oli ihan surutta vedellyt niitä naamariinsa useamman ja vienyt meidän makkariinki yhden peiton alle mulle ja isännälle iltapalaksi (huomaavainenki vielä piru =D). Oli vissiin aatellu, että samoilla huudoilla syö kaiken, mutta oli jossain vaiheessa tullu katumapäälle ja vieny neljä leipää yhteen keittiön nurkkaan pinoon oottamaan meitä.Täytyy myöntää, että mammalla meinas ratketa verisuoni piästä (taas) ku näin sen revityn pussin koiranpedillä…
Bertta on huvittava ku se tietää tasan tarkkaan itsekkin milloin on ollu tuhmana; se ei koskaan tuu meitä ovelle vastaan silloin vaan jää lymyilemään yläkerran käytävään ja oottamaan ensimmäisiä karjahduksia. Kyllä se sitten makaski useemman tunnin omalla paikallaan nolonnäköisenä, kun sitä isännän kanssa kovin sanakääntein moitittiin. Uhkasin sitä vielä niinkin karmealla kohtalolla, että laitan keittiön oveen portin, ettei sillä oo enää mitään asiaa keittiön puolelle, mutta isäntä meinas että se on pystyyn kuollut idea. Noh, kyllä näistä tempauksista aina jossain vaiheessa löytää sen huvittavankin puolen ja se oli tällä erää se, ettei Bertta kehdannut mennä keittiöön juomaan (mahtoi olla suolaista leipää ;-)) vaan ootti niin kauan että pääsi livahtamaan takapihalle,jossa se onnesta autuaana veteli litra tolkulla vettä sadevesiämpäristä. Meinasin olla vähän vahingoniloinen!