Joulu tulla jollottaa =)
Jou 6. 2008 - bertta
Se on sitte ylläpitäjä ollu taas laiskalla päällä. Ei oo oikein runosuoni sykkiny 
Mitäpä sitä meidän rauhaan? Nooh, unohdin ilmoittaa Bertan Kajaanin tamminäyttelyyn ja pikkasen meinaa harmittaa. Seuraava näyttely onki sitte herra ties millon, ehkä vasta juhannuksena. Mää oon aatellu alkaa koulata tuosta meidän isännyksestä uutta handleria, eikä se nyt ihan suoralta kädeltä tyrmännyt ajatusta. Ois ihan hyvä, että olis toinen varalla, jos jotain tapahtuu ja meillä siitä saattais olla vielä etua siinä mielessä, että Berttahan JUMALOI Timppaa ja kiipeäis varmaan vaikka puuhun, jos Timo niin käskis. Saattais flegmaattisuus kadota, jos piski sais juoksennella isin kanssa ympäri kehää.
Jokavuotiset joulukorttikuvaukset on onnellisesti takana päin… tämän vuoden kortti on sitte pelkkää Kerttua, ilman Berttaa. Näköjään elämää suurempi haaste saada kersa ja koira pysymään samassa kuvassa niin kauan, että saa digikameralla tarkennettua =l Eikä tuo elukka oo muutenkaan kauhean kuvauksellinen näky, kun karvanlähtö on pahimmillaan. Voi elämä sitä karvan määrää mikä meillä löytyy lattioilta! Itkisin, jos jaksaisin välittää. Tänäänki piti oikein kesken lenkin pysähtyä ja nyppiä Bertan takaraivolta irtokarvatuppoja kun ne niin rumasti siinä rivissä tököttivät. Berttaa ei ois voinu vähempää kiinnostaa äkillinen tuunaus tienposkessa; sitä hävetti, jos se viereisen tien uusi bullmastiffipoika pian sattuu näkemään tämän turhamaisen tälläytymisen. Aina saa kärsiä ja hävetä. XD
Kertun ja Bertan ystävyys on edennyt ihan uusiin sfääreihin. Tyttö pääsee jo ihan mukavasti eteenpäin itsekseen ja on kaiken muun lisäksi oppinut nousemaan tukea vasten seisomaan. Ainoa turvapaikka Bertalla on sohva jonne pikku-hiiviö ei vielä yllä. Bertassakin on ilmennyt jonkinasteisia masokistin piirteitä; vaikka Kerttu saattaa ajaa kävelytuolilla varpaille niin siltikin Bertta änkeää nuolemaan tytön naamaa ja kutsuu leikkimään takaa-ajoa. Nyt on sitten alettu käymään pikkuneidin kanssa vääntöä siitä saako Berttaa häiritä ruokakupilla tai sen omalla pedillä. Kova on pää tytöllä, saa kieltää monta kertaa päivässä ja päälle päätteeksi hakea sen pois niiltä. Ne on kaks sellasta asiaa joista meillä ei tingitä; koira saa ruokarauhan ja nukkumisrauhan omalla pedillään. Näitä kahta viihdyttävämpää showta on ylpeän äidin ja isän vaikea tätä nykyä löytää. <3 <3
Mitäs vielä? Tämä mamma lähtee maanantaina takas töihin (lepäämään) ja isäntä jää kuukaudeksi kotiin näiden riiviöiden kanssa. Ihan mukavaa, että joku muu ottaa välillä vastuun tästä rulijanssista. Jouluvalmistelut on tässä huushollissa pahasti vaiheessa, mutta jospa ne tässä hiljokseen edistyy… toivossa on hyvä elää. =)