Täällä jälleen…muutaman viikon tauon jälkeen. Riikka tuossa jo ehti kyselläkkin sen “uuden innon” perään (jota niin pyhästi lupailin tuossa joulu-merkinnässäni), mutta valitettavasti täytyy myöntää, ettei sitä ole meilläpäin tälle vuodelle vielä näkynyt ;D Ku on oikeesti niin köyhä ja rutinoitunut elämä, ettei meillä tapahdu koskaan mitään uutta ja mielenkiintoista.
No, uus vuos oli ja meni -onneksi! Meillä ei Bertta oikein perusta noista paukuista, ei ole tykännyt niistä sen jälkeen kun kaks vuotta sitten muutettiin tähän nykyiseen asuntoon ja se muutto sattui Uudeksi Vuodeksi. Se oli pienelle murkkuikäiselle bulimonsterille liikaa; jumalaton paukuttelu ja ihan vieras kämppä. Ei Bertta onneksi hysteerisesti paukuttelua pelkää, mutta ollaan katsottu viisaammaksi pysyä koko porukka aattoiltana sisätiloissa, kun hurtta säpsähtelee ja “posahtelee”, kunnes sitten jossain vaiheessa iltaa on sen verran siedättynyt, että uskaltaa jo ikkunastakin katsella räiskyntää. Sääliksi käy tosissaan niitä koiraperheitä, joissa sesset pelkäävät hysteerisesti 
Yhdellä tutulla on koiran kanssa sen verran kaameaa tämä uusi vuosi, että joutuivat tänä vuonna lähtemään evakkoon maaseudulle, kun mitkään muut keinot eivät enää auta (ei rauhoittavat eikä mitkään muutkaan).
Kajaanin näyttelykin oli ja meni viikonloppuna. Oli ollut sen verran tiukka tuomari, että olen oikeastaan aika iloinen, etten ehtinyt ilmoittaa Berttaa sinne. Bertta on aika löysässä kunnossa tällä hetkellä, joten oltais varmaan lennetty kehästä ulos niska-perse-otteella 
Pitää suunnata katse kohti kevään ja kesän näyttelyitä, jos niihin sais aikaiseksi lähteä. Jotenkin on nyt tuo näyttelyintokin jäähyllä, on niin paljon värkkäämistä kotona muutenkin.
Kerttu ja Bertta ovat alkaneet asettaa toisilleen rajoja, joten itse saa silmä kovana vahtia, ettei mitään vahinkoja pääse sattumaan. Kerttu on oppinut ilmoittamaan milloin Bertan ylettömät nuolemismaratoonit riittää; tyttö alkaa huutaa ku palosireeni, jos koira menee liiallisuuksiin…mutta toisaalta, välillä typy konttaa Bertan luo suu auki, että tutkitaanpas hänen kitarisat ja koirahan tekee työtä käskettyä. Berttakin on opetellut varoittamaan Kerttua milloin haluaa olla rauhassa; jos Bertta on väsynyt ja tyttö vain yrittää kiipeillä sen päälle niin nopea murahdus pistää liikettä meikäläiseen. Kunhan tuo Kerttukin vain oppisi tajuamaan mitä se murahdus tarkoittaa, mutta siihen asti me muut huolehditaan parin erottamisesta.
Tässäpä vielä kuva jouluaatolta, kun Urpo ja Turpo odottavat joulupukkia ja yrittävät taikoa toisistaan poroja…
