Bullmastiffi-Bertan elämää

…siis tää mun jatkuva kirjoittelu Ompa tainnu taas vierähtää kuukausi jos toinenki siitä kun viimeks oon näppikseen tarttunu. Meillä on ollu kiireen poikasta tässä enemmältikkin, kun allekirjoittanut on palannut normaalin leipätyön pariin ja Kerttu on mennyt hoitoon. Voi tätä väsymyksen määrää mikä näin yhtäkkiä on ottanut koko perheen valtaansa, mutta eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu, kun täälläkin alkaa kevätaurinko vähitellen paistaa

Meidän Bertan 4-vuotis synttärit lähestyy, tuntuu ihan hurjalta, että tää puupää/ touhutäti on jo “aikuinen”. Bertta onkin taas päässyt toteuttamaan itseään, kun saa olla päivät yksikseen kotona… kaikkee kivaa hajoaa ihan joka päivä. Kertun lelut saa kyytiä, jos niitä ei muista kerätä talteen, pöydiltä katoaa niin perunapussit, avokadot, viinirypäleet, keksit, leivät yms. You name it! Mukava tulla töistä kotiin, kun ekana saat karjua koiralle ja sitte VÄHÄN siivota ja vasta sen jälkeen pääset päivälenkille. Mää muistan aina kysyä Bertalta eikö siitäkin olis paljon mukavampaa jos joku päivä mamman ei tarttis kiekua heti ekaks, mutta se vissiin on osa jännitystä kun viesti ei mene perille kovin pitkäks aikaa. Huoh, ja taas on alkamassa juoksut, joten lenkeillä on ilmassa pientä vastaan haraamista jokaikisen pissan ja kakan kohdalla.

Kaikki “harrastelu” on sattuneesta syystä ollu jäissä koko talven, näyttelyistäkään en ole ollut kovin innostunut enkä tiedä viitsinkö Berttaa yhteenkään näyttelyyn tulevalle kesälle ilmoittaa, koska meidän pikkukakkosen arvioitu telakoitumisaika sattuu just parhaaseen näyttelyaikaan heinäkuun alkupuolelle. Pitää katsoa innostuisiko se tuo miehenpuoli handlaamaan, muuten voi olla aika hiljaista. Ollaan me muuten “harrasteltu” ahkerasti ulkoilua koko perhe; kevätauringon kirkastamina viikonloppuina on kiva käydä pulkkailemassa ja kisailemassa meren jäällä ja meidän vakio metsäreitillä, missä voi törmätä vaikka päästäisperheeseen. Niin, että ei me ihan neljän seinän sisällä olla oltu…

Niin ja onhan se Bertta saanut uusia lenkkeilykavereitakin Ollaan ahkerasti lenkkeilty naapurin pinseri- ja greyhound-tyttöjen kanssa. Bertta on ihan lovena kumpaankin, mutta pinsku on sitä mieltä, että hän ei taho alakaa Berttaa ko hän tahtoo olla pomo ja vinttari taas pelekää kuollakseen tuota! Onneks tytöt alkaa jo hyväksyä tuon porukkaansa niin ei tartte yksin aina tallustella ja on lenkkeilyttäjällekkin juttuseuraa

Tänään just miehen kanssa juteltiin josko Bertalle otettais kaveri, mutta sitten itse heräsin todellisuuteen ja totesin, että ei helevatassa oteta nyt, kun kohta on kaks alle 2-vuotiasta kersaa jaloissa pyörimässä. Jos maltettais ootella niin kauan, että lapset kasvaa pari vuotta ja sitte otettais se pentu, että jaksaa itsekkin paneutua taas kouluttamiseen ihan kunnolla. Saahan sitä tietenki haaveilla?!