Bullmastiffi-Bertan elämää

No niin, nyt oli sitten koiravastaisen Oulun vuoden koirapitoisin viikonloppu… kaksi suurta näyttelyä ja Virpiniemessä greyhound derbyn finaalit. Itsellä tuli vierailtua kaikissa kolmessa tapahtumassa; lauantain kv-näyttelyssä näytteilleasettajan roolissa ja kahdessa muussa turistin osassa. Kivvaa oli!

Lauantaina päivä alkoi hieman kiireisesti, kun minä -tuore äiti 3½kk:n kokemuksella- en vieläkään oikein osaa aikatauluttaa lähtöjä pienen lapsen kera… kestää vissiin aikansa tottua siihen, ettei matkaan voi hypätä suoraan sängynpohjalta =) No, Äimärautiolle kuitenkin ehdittiin hyvissä ajoin ja kunnialla saatiin kaikki asiaankuuluva hoidettua ja sitten vain nauttimaan näyttelyn tunnelmasta. Populaa oli paljon ja viime päivien sateesta johtuen raviradan nurmikkoalue oli kahluualtaan ja suon välimuoto… tulipa ikävä kumppareita! Kehät oli mitoitettu myös suhteellisen pieniksi ainakin näin suuria rotuja ajatellen -ei tarvinnu handlerin montaa askelta ottaa niin pääsi koko kehän poikki. Mutta kaiken kaikkiaan oli oikein mukavaa, oli kiva nähdä niin monta hyvin käyttäytyvää bulimonsteria (14 kpl) ja tavata tuttuja koiraimmeisiä. Tuomarina oli Christian Stavarache Romaniasta. Bertta oli VAL-ERI2 Pn3 eli ihan mukavasti meni vaikka CACIB menikin sivu suun =)

Arvostelu: “Good type. good size. head with good profile. undershot bite. Good backline. Body with good proportions. Forequarters: medium size bones. Forefeet little too much turning out. Hindquarters: well angulated in stand. Good color coat. Not excellent condition for movements. Good temperament.”

Iltapäivällä olikin sitten vuorossa elämäni ensimmäinen Greyhound Derby. Olipas oikein vauhdikasta menoa! Siinä ei meikäläinenkään ehdi kyllästyä, kun koirat vetäsee 280m yhdessä vilauksessa. Kisoja helli kaiken hyvän lisäksi kuuma, kostea ja kaunis sää. No, eihän me kuitenkaan päästy tekemään oloamme liian kotoisaksi siellä radan varrella, kun Kerttu-neiti päätti hermostua, ja niin sitä taas lähdettiin liikkeelle. Koko perheellä meni päivärytmit sekaisin ja pikkuneiti ei ollut ainoa, joka istui silmät ristissä… Illalla jaksettiin kuitenkin porukalla käydä vielä uittamassa ja juoksuttamassa Berttaa montuilla.

Tänään sunnuntaina mentiin taas aamuvarhaisella Erja-siskon kanssa Äimikselle katsomaan ranskisten ja bulsujen kehiä ja vähän shoppailemaan koissuille kaikkea kivaa. Noooh, alusta ei ollut ainakaan parantunut, päinvastoin; yöllä oli satanut vettä taas kiitettävästi, joten minä kirjaimellisesti kahlasin hevonpaskalle haisevassa kuravedessä tennarit litimärkänä (toim. huom. ne kengät lensi roskiin kun pääsin kotiin, haju oli niin kammottava). Bulsuja oli ilmoitettu 11 kpl. Oli kerrankin mukava seurata kehää, kun sai ihan rauhassa pällistellä ilman oman vuoron jännittämistä tai koiran vahtimista. Ja tulihan sieltä ostettua niitä tuliaisiakin Bertalle; uusi makuualusta ja puruluita. Kivan näyttelyn vain pilasi jörkyttävä kaatosade; vettä tuli ku Esterin peräpäästä ja meikäläinen muistutti lähinnä sitä kuuluisaa uitettua koiraa =(

Vuosikausia olen aikonut tehdä kotisivut koirilleni -ensin Rutulle, nyt Bertalle- mutta niin vain on aina tullut jotain muuta, muka tärkeämpää, tekemistä ja kotisivut on jääneet. No, en sitten vieläkään tee kotisivuja vaan kokeilen saanko edes blogia kasaan =).

Varsinkin nykyään, kun Bertan ja meidän muiden perheenjäsenten elämää sulostuttaa ihmispentu Kerttu-neiti (3kk), tuntuu että koiraparka jää paljon vähemmälle kuin mitä ennen prinsessan syntymää. Mutta Bertan ilmeistä ja palvovasta katseesta päätellen sitä ei suinkaan aina edes harmita se, sillä onhan silläkin ihan erilailla vipinää kotona kun ennen. Jotta totuus ja koira ei unohtuisi, kirjaan aina kun suinkin vain ehdin tämän arkisen aherruksen puitteissa ajatuksia ja tapahtumia tuosta tärkeääkin tärkeämmästä karvakuonosta ja koko perheen yhteisestä harrastuksesta -koiranäyttelyistä. Tarkoituksena on kirjata kaikki tähän mennessä käydyt näyttelyt ja arvostelut, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan ja jatkossa pitää jonkinlaista kalenteria tulevista koitoksista. Tässä samassa saatte/joudutte seuraamaan myös koko perheen elämää, sillä niin saumattomasti me neljä kuulumme yhteen, ettei ketään voi vetää erilleen.