Syksyä kohti mennään
Elo 2. 2008 - bertta
Jahans, tuntuu että kesä alkaa vedellä viimeisiään, vaikka parhaat kesäkelit on varmaan vielä edessäpäin. Eilen illalla meinasin jäätyä, kun käytin Berttaa iltalenkillä, kävipä jopa mielessä ettei pipo ja hanskat olis yhtään liikaa. Toinen nuuskutteli ihan onnessaan kaikki puskat viimeisen päälle antaumuksella, kun kerrankin oli “sopivan viileä” hiimailukeli ja minä taas yritin vetää hupparin hihoja sormien suojaksi ja hoputin välillä hyvinkin roisilla oulunmurteella toista kotia kohti ja iltaviilille. Saa nähdä miten tänä iltana käy… pistäiskö isännän asialle XD
Kävin tänään Bertan kanssa moikkaamassa Bertan “serkkupoikaa” eli Sulo-ranskista pitkästä aikaa. Molemmat paini ja viipotti aivan onnessaan pitkin tonttia, mutta äkkiä se meno hyytyy näinkin lämpimällä ilmalla. Siinä on kyllä kans sellanen parivaljakko, että oudompia saattaa hirvittää se hurja kokoero, mutta se minkä Bertta koossa voittaa, sen Sulo kuittaa innokkuudella XD Ihana pari <3
Nyt on koirarintamalla muuten ollut hiljaista meidän perheen osalta… ollaan kaikki kolme keskitetty voimamme perheen nuorimman jäsenen “4kk-päikkärikapinasta” selviämiseen. Välillä tuntuu, että tuo koira on oikeasti puhetta vaille! Loistava esimerkki on se, kun Kerttu joskus karjuu oikein pyllynsilmästä asti, kun sitä yrittää päikkäreille laittaa meidän sänkyyn. Nooh, Bertta aikansa kuuntelee sitä huutoa ja sitten se kylmän rauhallisesti menee alakertaan ja palaa samantien tytön pehmolelu suussaan takaisin yläkertaan ja pudottaa sen sängylle katsoen minua samalla silmiin ikäänkuin sanoen; no, nyt se varmaan hiljenee. Voitteko kuvitella miten paljon minä rakastan tuota karvanaamaa sellaisella hetkellä <3Muutenkin vauvan tulo taloon on jalostanut tuon eläimen luonnetta entisestään; luojan kiitos sillä on kaikki “inkkarit kanootissa”, sillä kusessa oltais, jos pitäis vielä vauvan lisäksi selvitä mustasukkaisen/tottelemattoman koiran kanssa. Joskus aamuyöllä kun laskeudun itkevän vauvan kanssa alakertaan, Bertta pyyhältää puolessa välissä portaita vastaan menosuuntana yläkerta… HÄN haluaa nukkua yönsä rauhassa ilman itkua ja huutoa 
Saas nähdä miten Bertalla alkaa heräillä tuo puolustusvaisto tyttöä kohtaan; nyt olen ollut havaitsevinani jonkinlaisia heikkoja merkkejä siitä, mutta mielenkiinnolla odotan jatkoa.
Himskatti, olis jo ens viikonloppu niin päästäis taas näytelmiin (kyllä vain, ex-esiintymiskammoinen on jäänyt koukkuun) Tornioon. Yhdistetään siihen reissuun myös mummola- ja Ikea-reissu niin kaikki on taas tyytyväisiä vähän aikaa (tarvinneeko erikseen kertoa, että se Ikea+tyytyväisyys tarkoittaa minua!).