Bullmastiffi-Bertan elämää

Voi elämä mitä kaikkia tuolla tien päällä ihminen ja koira joutuu kohtaamaan, ja tää on melkein sieltä normaaleimmasta päästä…

Isäntä ja Bertta oli tänään iltalenkillä tuossa viereisellä pururadalla, paarustelivat ihan rauhassa etiäpäin, ku edessäpäin näkyi n. 60 metrin päässä lähempänä keski-ikää oleva mies mustan “mikä-lie-pitkäkoipi”-koiran kanssa ja vieressä vinttas noin 6-vuotias poika pikkupyörällään.

Poika oli huutanu kimakalla äänellä isälleen, että “tuolla tullee koira” ja kolmikko oli lyönyt liinat kiinni samantien. Parin sekunnin mietiskelyn jälkeen poika oli alkanu vinttaamaan isäntää ja Berttaa kohti ja pojan isä koirineen oli painunut 3 metrin päähän pusikkoon. Poika oli kiljunu meidän isännälle, että tuoltaki tulee koira ja tehny näyttävän sutijarrutuksen meidän parivaljakon eteen. Ukko oli tuohon vastannu, että niin näyttää tekevän. Sitte poika oli tuumannu, että pitäisköhän sun väistää??!! Ukolla oli tässä vaiheessa jo leuka loksahtanu maahan asti ja alkanu naurattaa aika ankarasti =D Poika oli kiihdyttäny samantien taas oman porukkansa luo metsään. Siellä ne kaikki kolme oli sitte tönöttäny sievässä rivissä hipihiljaa, ku isännys ja Bertta oli marssinu ohi.

Saatiin makeat naurut kotona, ku mietittiin miten kätevä pikkuapulainen tuommonen fillarijäbä on isille. Isäntä meinas, että ei se niiden koira vaikuttanu edes vihaiselta vaan se äijä oli se, joka siinä paskat housussa hiihteli eli loppujen lopuks tää varmaan kärjistyy taas siihen, että Bertta oli se kaiken pahan alku ja juuri ku sitä ulkoilutetaan “kunnon” ihmisten lenkkimaastossa… jos se vaikka sattuis tekemään jotain. Uskomatonta sakkia! Näin niitä muille koirille vihaisia rekkuja tullee, ku juoksutetaan varmuuden vuoksi metikköön ja seisotaan siellä kyttäämässä ku seipään nielleenä XD lol.