Tornio KV 10.8.
Elo 11. 2008 - bertta
Voi masennus!! Sunnuntaiaamuna mentiin intoa puhkuen Tornion näyttelyyn; ilma oli aurinkoinen ja ihanan kirpakka ja Bertta oikein puhkui intoa, kun kerrankin ei ollut liian kuuma ja ympärillä pyöri toinen toistaan mukavampia koirakavereita, joiden kanssa olis voinut kisailla. Mammakin ehti katsoa, että tänään voi mennä kivasti kehässä, kun toinen ei ole perässä vedettävä…
Just kun meidän vuoro tuli mennä kehään niin viereisessä kehässä tuuli kaatoi sellaisen suuren fläppitaulun karmean pamahduksen kera ja me onnettomat satuttiin olemaan sen taulun lähettyvillä. Berttahan säikähti kovasti ja alkoi pöhähdellä, kun ei nähnyt sitä pamahduksen syytä. Sanoinkin samantien isännälle, että helvata vie, tähän kusi meidän näyttely ja niinhän se teki. Bertta meni kehässä häntä tiukasti koipien välissä ja pälyili pelokkaasti ympärilleen ja mulla oli täys työ yrittää saada se entiseen vireeseen, mikä ei todellakaan siinä ajassa sitten onnistunut. Kulmasta kulmaan juostessa yritin höpöttää koiralle, että saisin sen lennokkaampaan juoksuun ja en niin tarkasti katsonut eteeni, joten juoksin puolisen metriä tuomarin ohi vasemmalle, mistä arvoisa herra tuomari suuttui kovasti ja tiuskaisi minulle :” Minä en seiso puoli metriä tuohon suuntaan vaan tässä. Ala juosta uudelleen!” Minä sitten naama punaisena ja muutenkin jo hieman toivoni menettäneenä tein työtä käskettyä. Lopputuloksena oli valionarttujen EH2, mikä sinänsä on hyvä, mutta arvostelu oli kamalaa luettavaa, kun ne suurimmat “virheet” eivät tavallaan ole oikeasti koiran vikoja vaan johtuivat siitä maailman huonoimpaan aikaan sattuneesta vahingosta 
“Typical feminin head. Typical bite. The muzzle is a little bit long. Well-placed eyes & ears. Correctly build. Good neck & shoulders. The topline should be more correct. She doesn’t put the tail in a good position. Correct ribcage. Chest enough. She moves almost correctly in front but in back she is very clumsy. Needs more ringtraining. Correct coat. A little bit shy.”
No, elämä jatkuu ja Bertta oli jo entisensä kun autolle päästiin. Kaikista parasta Bertasta varmaan oli koko viikonlopussa, että se sai pari päivää juoksennella iso-papan pihamaalla vapaana ja kahlailla heinikossa etsimässä heinäsirkkoja. Ihanaa katsoa kun lemmikki silminnähden nauttii elämästään <3